Rakas, kirjotan nää sanat vain sulle. Et ehkä tiedä mitä merkitset mun elämässä. Pitkään oon hhaveillu henkilöstä, joka tulis mun vierelle jäädäkseen siihen. Ensimmäistä kertaa mulla on tunne, että joku voi oikeesti onnistua. Ihmismieli (varsinkin mun mieli) on aika vaikee tulkita. Samaan aikaan on mahtava onnistumisen tunne, mut silti niin epävarma ja pieni olo. En halua menettää sua koskaan, mutta en pysty lupaamaan mitään. Oon nähny, kuullu ja tuntenu liian monta kertaa kuinka lupaukset rikotaan. Pelkään heittäytyä asioihin täysillä, oon tippunu liian monta kertaa liian korkeelta. Nyt saatat ajatella etten heittäydy tähän täysillä, mut väärin! Mua pelottaa rakastaa näin paljon, en välitä mistään muusta niin paljoa kuin susta. Mietit ehkä miks en voi antaa vaan tunteiden viedä. Pelkään, että sulla loppuu jaksamus mun vinkumiseen, valitukseen ja kaiken maailman kohtauksiin. Pelkään, että kyllästyt ja heität nurkkaan niin ku kaikki muutkin on tehny. Tiedän, että on väärin pelätä tollasta ja luotan suhun. Mut sä tiedät ainakin osan mun taustasta ja toivon, että jaksat kulkee mun vieressä vaikka oonkin aika ajoin pelkkä ruikuttava pentu. Ehkä mä joskus pääsen vielä kaikesta paskasta eroon, jos vaan jaksat odottaa, olla vieressä ja rakastaa. Mä en alkanu tähän huvikseni, tuun olee sun vieressä kuuntelemassa ja rakastamassa. Älä katoa koskaan, meillä on jossain yhteinen tulevaisuus. Rakastan sua!